Pelasimme kappalaisen kanssa kortteja sakastin varjoisalla puolella adventtikynttiläin tuikkeessa.

Peli oli vielä hyvin tasaväkistä, kunnes kappalainen veti jostain hihastaan kirkkoäitikortin: Jolla-ei-ole-kirkkoa-äitinään-sillä-ei-ole-jumalaa-isänä-kortin.
Nyt tilanne alkoi näyttää todella pahalta. Tiesin varsin hyvin, että kappalainen huijaa tapansa mukaan, mutta en voinut siihen puuttua, sillä kirkkoherra viereisessä kammiossa laski kolehtia suntion kanssa. "Sulle-mulle-sulle-mulle" kuului pihamaalle asti. Ohikulkevat mummot tuumasivat, että siellä piru ja enkeli jakavat saalistaan.