Kun lammas lähtee lätkimään laumasta, sitä kohtaa mieron tiellä monta vaaraa ja ongelmaa.
Miksi lammas ottaa hatkat laumasta pilvisenä ja pimeänä päivänä? Ehkä sitä on kohdeltu kaltoin. Mahdollisesti potkittu päähän. Kenties se on lopen kyllästynyt pakkopullaan ja uupunut hoilaamaan iänikuisia tylsiä lauluja vuodesta toiseen nuotin vierestä. Ehkä se kaipaa suoraa yhteyttä Yläkertaan ilman välikäsiä. Ei siis ihme, että se halusi vaihteeksi päästä hengittämään raikasta ja puhdasta ilmaa.
Eksyneellä lampaalla on mieron tiellä harhaillessaan monta vaaraa vaanimassa. Pahin uhka ei kuitenkaan ole metsän pedot, vaan...
Miksiköhän lammas lähti lätkimään?
Kaikki juontuu siitä, kun se oli hiihtelemässä eräänä kauniina aurinkoisena talvipäivänä. Valkoinen hanki kylpi kirkkaassa auringonvalossa. Lammas oli sangen ihastuksissaan mykistävän kauniista maisemista. Se saattoi vain todeta, että kaikki, minkä Jumala on luonut, on vaan tosi hienoo. Samalla se muisti taannoisen ahdistumisensa eräässä nimeltä mainitsemattomassa uskonnollisessa kokouksessa. Silloin se tajusi, että Jumala ei ole voinut luoda noita tilaisuuksia, koska niissä ahdistaa.
Tuon ainutlaatuisen kokemuksensa jälkeen se päätti siirtyä kokonaan metsäkirkkoon, jossa on helppo hengittää, eikä tarvitse näyttää ulospäin fiksummalta kuin mitä on. Metsäkirkossa ei kukaan yritä ahtaa samaan muottiin. Siellä ei tarjoilla pakkopullaa eikä istuta tuntitolkulla viisaan näköisenä hiljaa kun vain muutamalla harvalla on äänioikeus. Siellä ei tarvitse kuunnella unettavia saarnoja eikä hoilata vuosien saatossa puhki palaneita lauluja.
Ja mikä parasta: siellä on suora yhteys Yläkertaan ilman välikäsiä.
Sillä näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä itse etsin lampaani ja pidän niistä huolen.
Niinkuin paimen pitää huolen laumastaan, kun hän on lampaittensa keskellä ja ne ovat hajallaan, niin minä pidän huolen lampaistani, ja minä pelastan ne joka paikasta, minne ne ovat hajaantuneet pilvisenä ja pimeänä päivänä. Hesekiel 34:11-12
