Joskus ihmettelee tykönänsä miksi tämän elämän jälkeisistä asioista puhutaan niin sangen vähän, jos ollenkaan. Kysymyksessä on kuoliaaksi vaiettu tabu. Kirkkoherran vaikeneminen asiasta on varsin ymmärrettävää. Mitä tapahtuisikaan jos ihmiset tajuaisivat, että kirkon ainaisjäsenyys ei olekaan sama asia kuin iankaikkinen elämä.
Hautuumaalla on kuitenkin varsin toimiva propaganda-arvo. Se on kuin Unto Monosen haave kaukaisesta maasta, jota ei kuitenkaan koskaan voi saavuttaa. Se pitää ihmiset ojennuksessa ja herran nuhteessa ja säilyttää pelon tasapainon.
Haave Kaukaisesta maasta
Kun ihminen heittää veivinsä niin kauas ettei sitä itsekään enää löydä, hänen henkensä jättää edesmenneen ruumiinsa.
" Ja tomu palajaa maahan, niinkuin on ollutkin, ja henki palajaa Jumalan tykö, joka sen on antanutkin." Saarn 12:7
Tästä tulee mieleen sanonta, että henkilö, joka on edesmennyt, kasvaa koiranputkea. Kehomme rakennusaineet palajavat luonnon kiertokulkuun lannoitteeksi.
Katoavaista kaikki on vainen
Sitä vanhaa käytöstä poistettua "palttoota" ei enää tarvita.
Apostoli Paavali vihjaa, että meitä odottaa taivaassa parempi asumus: "Sillä me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen majamme hajotetaankin maahan, meillä on asumus Jumalalta, iankaikkinen maja taivaissa, joka ei ole käsin tehty." 2 Kor 5:1
Kannattaa muuten katsoa, miten englanninkielinen Raamattu asian ilmaisee. Niin ymmärrämme paremmin asian laajuuden:
"We know that if the earthly tent we live in is torn down, we have a building in heaven that comes from God, an eternal house not built by human. 2 For 5:1
Kuten arvata saattaa, on teltan ja talon välillä suuri ero. Tämä nykyinen asumuksemme on ikäänkuin telttamaja, mutta taivaallinen asumme on aivan toista maata. Sitä voi kutsua taloksi. Voi vain kuvitella kuinka upea se on. Ehkä se on kuin jokin luxus loma-asunto Karibialla.
Jokin aika sitten Peter Nygårdin paratiisi-asunto Karibialla kärsi mittavat palovauriot.
Mutta taivaallinen luxus-asunto ei ole altis minkäänlaiselle tuholle, eikä se rappeudu miljoonienkaan vuosien saatossa.
Kun katselee nuorta ihmistä kauneimmillaan, saa pienen vinkin tulevasta. Nuoruus onkin Luojan tuote-esittelyä.
Kuka tietää vaikka nuo uudet kehomme odottaisivatkin meitä Jumalan suuressa vaatekaapissa.
Syystä me huokaammekin ikävöiden, että saisimme pukeutua taivaalliseen majaamme.
"Sentähden me huokaammekin ikävöiden, että saisimme pukeutua taivaalliseen majaamme, sillä kun me kerran olemme siihen pukeutuneet, ei meitä enää havaita alastomiksi."
