Jouduin käymään lääkärin vastaanotolla.
Terveyskeskuksessa päivysti nuori naislääkäri, joka hyvin kohteliaasti kätteli mennen tullen. Lääkärinä pärjääkin hyvin kun muistaa tervehtiä kädestä pitäen. Toinen asia, mikä auttaa alalla, on se, että jaksaa kuunnella potilasta. Suurin osa lääkärin työstä onkin sielunhoitoa.
Lopuksi lääkäri voi kirjoittaa reseptin. Ei haittaa vaikka se olisi lumelääkettä. Potilas on joka tapauksessa tyytyväinen kun sai kertoa, mikä häntä painaa. Itse asiassa suurin osa apteekin lääkkeistä onkin lumelääkettä. Ne lääkkeet, mitkä eivät ole lumelääkettä, puolestaan aiheuttavat valtavan määrän sivuvaikutuksia. Suuri osa potilaista kuoleekin näihin sivuvaikutuksiin. Ei itse varsinaiseen tautiinsa.
Sitten kuvioihin astuvat papit, jotka hautaavat lääkäreiden tekemät mokat. Paikkakunnan kappalainen Isä Neulanen paljasti tämän minulle. Pappien perimmäinen tehtävä lieneekin lakaista maton alle lääkäreiden mokat.
Tästä pääsemmekin jälleen perimmäisten kysymysten äärelle.
Pappi kulkee rinnallamme läpi elämän.
Ystävyytemme alkaa ristiäisissä, jossa meidät liitetään kirkon jäseniksi. Tämä ystävyyssiteemme vahvistetaan nuoruuden kynnyksellä konfirmaatiossa, joka merkitsee vahvistamista.
Lopullinen huipentuma on kirkon ainaisjäsenyys.