Oli rikas kansanedustaja. Hänen vaatteensa olivat purppuraa ja hienointa pellavaa. Päivästä päivään hänen elämänsä oli pelkkää ylellisyyttä ja juhlaa.

Mutta eräs rutiköyhä veronmaksaja, nimeltään Lasarus, makasi eduskuntatalon portailla täynnä paiseita. Hän halusi ravita itsensä niillä murusilla, jotka putoilivat rikkaan kansanedustaja salkusta. Vahtimestarin koiratkin tulivat ja nuolivat hänen paiseitaan.

Niin tapahtui, että köyhä kuoli ja enkelit tulivat ja veivät hänet Aabrahamin mestaan. Ja rikaskin kuoli ja hänet haudattiin. Ja kun rikas kansanedustaja nosti katseen Tuonelassa, vaivoissa ollessaan, näki hän kaukana Aabrahamin ja Lasaruksen hänen Paratiisimestassaan. Ja hän huusi: Isä Aabraham, armahda minua ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää veteen ja jäähdyttämään minun kieltäni, sillä minulla on kova tuska tässä liekissä!

Mutta Aabraham sanoi: poikani, muista, että sinä eläessäsi sait älyttömän suuria palkankorotuksia ja nostit huimia palkkioita, kun taas Lasarus sai nuolla näppejään ja joutui kuuntelemaan vaalilupauksiasi; mutta nyt hän täällä saa lohdutusta, sinä taas kärsit tuskaa.