Kun Arska oli pieni, viaton siloposkinen ihmistaimi, hänet kaapattiin Lutherille. Tämä tapahtui hänen ollessaan muutaman viikon ikäinen puolustuskyvytön pienokainen.
Tämä kirkollinen hyväksikäyttö Arskan kohdalla oli ensimmäinen ja se tapahtui Valton ollessa paikkakuntansa kirkkoherrana. Raamatussa mainitaan, että meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan Valtoja vastaan. Ef 6:12. Nimi lienee siis enne.
Myöhemmin, kun niin sanotussa ymmärtävässä iässä, Arska käänsi kelkkansa, hän tajusi, että kirkon jäsenyys ei sittenkään taida avata portteja taivaaseen, vaan korkeintaan kirkkomaan portit ja siellä hän ei halunnut viettää iäisyyttään. Ikuinen lepo eli kirkon ainaisjäsenyys ei oikein sytyttänyt.
Kun Arska lopulta onnistui pyristelemään itsensä vapauteen, irti ukkorovastin laumasta, lähti ukkorovasti etsimään kadonnutta lammastaan pitkin puhelinlankoja.
Sen kyllä ymmärtää, jos orava juosta kipittää pitkin lankoja, mutta että ukkorovastikin. Se oli jotain ennenkuulumatonta.
Ei ollut rovasti hyljännyt lammastaan, vaan läksi etsimään kadonnutta johdattaakseen hänet takaisin tarhaansa. Mutta taivas-ikävä veti pidemmän korren ja ukkorovasti sai jäädä lehdellä soittelemaan.
