Uutisissa puhuttiin taannoin siitä, kuinka vaikeaa on nykyään löytää lapselle kummeja. Uhkaapa koko kasteseremonia jäädä suorittamatta ellei kummeja löydy.
Koko kummiasia siis hieman haiskahtaa. Tässä täytyy olla kummi haudattuna. Minkä tähden ei voida kastaa ellei ole kummeja?
Nykyään tuskin, jos ollenkaan, kuulee opetettavan mihin tämä kummiasia perustuu. Vuosikausien saatossa perustelut ovat haihtuneet kuin tuhka tuuleen. Asia vain on olemassa ja sillä sipuli.
Lutherin ikivanhasta Katekismuksesta kuitenkin voimme saada kalpean aavistuksen siitä kuinka asian laita alunperin oli.
Tässä on vettä.
Kastejutussa ei ole mitään ongelmaa, jos kastettava uskoo. Kun on uskoa, niin voidaan kastaa:
Matkan jatkuessa he tulivat paikkaan, jossa oli vettä. Silloin hoviherra sanoi: ”Tässä on vettä. Estääkö mikään kastamasta minua?” Filippos sanoi hänelle: ”Jos koko sydämestäsi uskot, se on mahdollista.”
Hoviherra vastasi: ”Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan poika.”
Hän käski pysäyttää vaunut, ja he molemmat, Filippos ja hoviherra, astuivat veteen, ja Filippos kastoi hänet. Apt 8:36-38
Mutta nythän lapsi ei puhu, ei pukahda, vaikka häneltä kuinka tiedusteltaisiin tätä asiaa. Kummin alkuperäinen tehtävä olikin poistaa tämä ongelma.
Kummi ja vatsasta puhuja
Kummista tulee mieleen vatsastapuhuja ja sen nukke. Näyttää siltä, että nukke puhuu, vaikka tosiasiassa se on vatsastapuhuja kun puhuu. Ihan sama asia on tässä alkuperäisessä kummikysymyksessä. Näyttää siltä, että vauva puhuu ja vastailee papin kysymyksiin. Mutta todellisuudessa se onkin kummi, joka vastailee.
Mitä ovat nuo kysymykset, joihin kummi vastailee lapsen puolesta?
Ensimmäinen kysymys Lutherin alkuperäisen Katekismuksen mukaan kuuluu näin:
– Luovutkos Perkeleestä? – Luovun, vastaa kummi lapsen puolesta. Pappi jatkaa kysymyksiä ja kummi vastailee.
– Luovutko kaikista hänen teoistaan? – Luovun. -Luovutko kaikesta hänen petoksestaan? – Luovun.
Lopulta pappi esittää tärkeän ja keskeisen kysymyksen:
– Uskotko Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme, joka syntyi ja kärsi kuoleman?
– Uskon, vastaa kummi lapsen puolesta. Lopuksi pappi kysyy:
– Tahdotko, että sinut kastetaan? – Tahdon.
Eli nyt siis on ilmassa uskoa. Se merkitsee sitä, että voidaan kastaa.
Löytyykö kummi Raamatusta?
Eräs tuttu tyyppi, joka on tästä lammastarhasta, otti kantaa kummiuteen. Kysymys oli siitä, löytyykö kummi Raamatusta.
Hän totisena todisti: Mulla on joskus kummi Raamatun välissä kun kirjoitan ajatuksia marginaaliin ja sitte joudun korjaamahan kirjoitusvirheitä. Joten olen ehdottomasti sitä mieltä ja uskon siihen. Olen jopa silminnäkijä, että on se kummi siellä. Älä yritä tehdä uskoani tyhjäksi!
Tuosta ei tietenkään ottanut Erkkikään selvää. Mutta kysytäänpä asiaa parilta pohdiskelijalta.
Kaksi mietiskelijää, jotka eivät ole tästä lammastarhasta, keskustelivat elämää suuremmista kysymyksistä. Toinen elämänfilosofi tiedusteli toiselta, että missäs Raamatussa siitä kummiasiasta puhuttiinkaan?
Toinen pinnisti muistiaan kulmat kurtussa hyvin miettiväisen näköisenä ja aprikoi: Annas olla kun mietin. Kyllä siellä taisi olla jotain puhetta tästä asiasta.
Jossain siellä nimittäin puhutaan viekkaasti sommitelluista taruista. – Joo, kyllä se siis on Raamatussa. Se on siellä ikäänkuin rivien välissä.